etusiulle artikkeli

JAA

Liisa Jorosen johtamisopit loivat SOLin menestyksen

- Siivouksen arvostus oli silloin alamaissa ja päätimme muuttaa koko konseptin, Liisa Joronen sanoo.

SOL25

Liisa Jorosen johtamisopit loivat SOLin menestyksen

Ihminen haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, ja hänelle on annettava siihen mahdollisuus ilman turhaa byrokratiaa ja kahlitsevia sääntöjä. Liisa Jorosen johdolla 25 vuotta sitten käyttöön otetut johtamisen opit toimivat edelleen SOLin menestyksen peruspilareina.

Vuoden 2017 alussa SOL-yhtiöiden perustamisesta tuli kuluneeksi 25 vuotta. SOLin juuret ulottuvat kuitenkin paljon kauemmas, vuoteen 1848, jolloin C. A. Lindström perusti värjäämön Helsingin laitakaupungille Töölöön Arkadianmäelle jotakuinkin nykyisen eduskuntatalon kohdalle. Vuonna 1922 Liisa Jorosen isoisän isä Johan Roiha, joka oli yhdeksän vuotta aiemmin perustanut valkopesulan, osti värjäämön.

– Olemme yksi Suomen vanhimmista edelleen toimivista perheyrityksistä, Liisa Joronen sanoo.

Liisa ja Reijo Joronen korostavat, että SOLissa toteutettu sukupolvenvaihdos on viety maaliin myös käytännössä. Yhtiö on nyt sisarusten, Juhapekka Jorosen ja Peppi Kairan käsissä. Kokemusta ja näkemystä SOLin perustamisesta lähtien edustaa hallituksen puheenjohtajana toimiva Anu Eronen.

Yritys syntyi laman keskelle

25 vuotta sitten, vuonna 1992 Suomi kärvisteli laman kourissa. Vahvan markan politiikka kärsi haaksirikon. Markka oli devalvoitava, tuhannet yritykset kaatuivat valuuttalainoihin, pankit ajautuivat kriisiin ja kiinteistöjen arvot romahtivat. Neuvostoliiton kaatuminen korosti laman vaikutuksia Suomessa, jonka taloutta hyvin kannattava idänkauppa oli tukenut neljäkymmentä vuotta. Iloisen 80-luvun jälkeen koitti 90-luvun alussa ennen kokematon krapula. Kaikilla meni huonosti. Ne yritykset, jotka pysyivät hengissä, säästivät kaikesta mahdollisesta, kuten siivouksesta.

Liisa Joronen toimi silloin Lindström-yhtiöiden toimitusjohtajana. Hänen reseptinsä lamasta selviämiseksi olivat erilaiset kuin edellisen sukupolven.

– Minulle syntyi ratkaisevaa linjaristiriita isäni Eino Roihan kanssa. Isäni oli insinööri ja hänen johtamistapansa oli insinöörin tapa. Minä puolestani kapinoin kaikenlaisia määräyksiä ja organisaation hierarkkisia rakenteita vastaan, Joronen kertoo.

Lindströmin toimialoista siivous meni huonosti. Perheestä kukaan ei Liisa Jorosen mukaan oikein välittänyt huolehtia siitä, eikä ehkä uskonutkaan toimialan tulevaisuuteen.

– Meillä Anun ja Reijon kanssa oli sen sijaan kova halu näyttää. ”Näyttäkää sitten mihin pystytte”, meille sanottiin. Ja siitä SOL sitten lähti, Suomen taloushistorian syvimmän laman keskellä.

Työnteon tavat tuuletettiin

Liisa Jorosesta tuoreine johtamisoppeineen tuli nopeasti Suomen talouslehdistön lemmikki. Hän oli yrityksen keulakuva ja esiintyi paljon julkisuudessa. Hän haluaa erityisesti korostaa miehensä Reijo Jorosen sekä Anu Erosen merkitystä SOLin menestyksessä aivan alusta lähtien.

Tarvittiin tahtoa, työtä ja intohimoa.

joroset_taul_1

– Anu pyöritti firmaa ja hoiti käytännön asiat. Reijon talous- ja rahoitusosaaminen oli aloittavalle yritykselle elintärkeää. SOLin toimialat kannattivat huonosti jo alussa, ja ensimmäisenä tilikautena liikevaihto romahti neljänneksellä. Kassa oli tyhjä, mutta ihmisten palkat, verot, raaka-aineet, vuokrat ja muut välttämättömät menot oli hoidettava. Ensimmäiset vuodet opettivat kantapään kautta, että kassavirrasta on pidettävä huolta. Emme mitenkään olisi selvinneet ilman Anun ja Reijon panosta.

Lannistuminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto. Liisa Joronen oli vakuuttunut omaksumansa johtamismallin toimivuudesta. Työnteon tavat muuttuivat ja Liisa hankki näkemyksilleen myös teoreettista vahvistusta väittelemällä tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa otsikko on ”Ammatillisen kasvun edellytykset organisaatiossa”.

– Kun haluaa tehdä asiat eri tavalla kuin ennen, täytyy ottaa edelläkävijän rooli. Tarvitaan tahtoa, työtä ja intohimoa oman unelmansa toteuttamiseksi.

Arvostusta siivoustyölle

– Muutimme koko siivouskonseptin. Siivouksen arvostus oli alamaissa ja päätimme nostaa sitä kehittämällä ihmisten ammattitaitoa. Lähtökohtamme oli luottamus. Meillä ei ollut työaikoja, kiinteitä työpaikkoja, eikä kiinteitä puhelimia, Liisa Joronen sanoo.

– Olimme varmaan myös ensimmäisiä yrityksiä Suomessa, joka poisti tai ainakin vähensi olennaisesti paperin käyttöä. Uskoimme uusiin tietojärjestelmiin ja saimme siitä tunnustuspalkintojakin. Halusimme irti kellokorttiajattelusta. Uskomme ihmiseen. Kehitimme oman palkitsemisjärjestelmän ja loimme siihen mittarit. Saimme porukan mukaamme, Liisa Joronen kertoo.

SOL on alusta alkaen rakentanut omaa yksilöllistä brändiään. SOL tarkoittaa hyvää oloa, aurinkoista ja iloista positiivisuutta, johon koko henkilöstö on sitoutunut.

– Eikä meidän ole tarvinnut teeskennellä. Samalla viestillä olemme pystyneet kommunikoimaan yrityksen sisällä sekä ulkona, yhteisellä otteella kollegojen kesken sekä asiakkaiden kanssa.

Työn arvostusta haluttiin kohottaa. Siivoojasta tuli palveluvastaava ja työnjohtajasta palveluesimies. Merkittävä ja omalla tavallaan vaikea muutos oli siirtyminen päiväsiivoukseen.

– Nyt 95 prosenttia siivouksesta tehdään päiväsaikaan. Ryhdyimme myös keräämään systemaattisesti asiakaspalautetta sekä aloitteita henkilöstöltä. Niiden ansiosta laatua on saatu paremmaksi.

Markkinat vaativat kasvua

Markkinatalouden lainalaisuudet kannustavat, tai peräti pakottavat yritykset hakemaan kasvua. Muuten on edessä kuihtuminen. SOLin neljännesvuosisadan kasvutarina sisältää ydinbisneksen kasvua kotimarkkinoilla, laajentumista uusille toimialoille sekä kansainvälistymistä. Jostain on luovuttukin. Helsingin kaupungilta 90-luvulla ostettu jätehuoltoyhtiö myytiin muutaman vuoden jälkeen eteenpäin. Lindströmin kanssa tehtiin toimialajärjestelyjä, tekstiilien ja mattojen vuokraus meni Lindströmille, kuluttajapesulat SOLille.

joroset_taul_2

– Halusimme tietenkin kasvaa. Ensin siivouksesta ja jätehuollosta oli luontevaa laajentua kiinteistöhuoltoon. Totesimme, että osaamme henkilöstöasiat ja voimme laajentua toimialoille, jotka ovat työvoimavaltaisia. Pesulat ja henkilöstöpalvelut sopivat hyvin näihin kriteereihin, Liisa Joronen sanoo.

Kansainvälistyminen käynnistyi Baltian maista. Sen jälkeen SOL on perustanut tytäryhtiön Venäjälle ja ostanut siivousyrityksen Ruotsista. Aurinkoisen SOLin kansainvälistyminen ei ole ollut pelkkää päivänpaistetta, ja toimintamallin monistaminen on ollut työlästä, mutta nyt näyttää jo valoisammalta.

– Palvelukulttuuri Baltian maissa ja Venäjällä on erilaista. Organisaatiot olivat Neuvostoliiton aikana toimineet hyvin johtajakeskeisesti. Johtaja on päättänyt pienetkin asiat. SOLilaisen kulttuurin sisäänajo on ottanut aikansa. Sen on oppinut, että kun lähtee ulkomaille, on oltava valmis jonkin aikaa myös kestämään tappioita.

Alkukankeudet eivät ole horjuttaneet Jorosten uskoa siihen, etteivätkö SOLin johtamisperiaatteet toimisi myös muualla kuin suomalaisessa toimintaympäristössä. Liisa Joronen on ollut kysytty luennoitsija eri puolella Eurooppaa. Kansainväliset suuryritykset ovat olleet kiinnostuneita SOLin toimintamalleista, ja vieraita on käynyt tutustumassa Japania myöten.

Joroset-2

Liisa ja Reijo Joronen vietättävät osan leppoisista eläkepäivistään Ranskassa. - Yrityksen toimintaan me emme enää puutu. Lilli (vas.) ja Minni ovat kokeneita lentomatkustajia.

Suomessa on hyvä yrittää

Yrittäjyys on Suomessa viime vuosina kohonnut entistä suurempaan arvoon ainakin juhlapuheissa. Myös poliittiset puolueet oikealta vasemmalle ovat julistaneet olevansa yrittäjän asialla, kuka milläkin tavalla. Liisa Jorosen mukaan Suomessa on hyvä yrittää, ja perheyritys voi menestyä samoin eväin kuin muutkin yritykset.

– Ensinnäkin yrityksen täytyy kannattaa eli tuottaa voittoa, ja johtamisen on oltava ammattimaista. Muuten pyörät eivät pyöri. SOLissa kaikki on alusta asti ollut avointa ja läpinäkyvää. Haluamme olla hyvä työnantaja. Teemme aina kaikkemme, ettei ihmisiä tarvitsisi irtisanoa. Perhe on aina läsnä ja näkyvillä, Liisa Joronen sanoo.

SOL tunnetaan suurena maahanmuuttajien työllistäjänä. Liisa Jorosella on maahanmuuttajista pelkkää hyvää sanottavaa.

– Maahanmuuttajat ovat uskomattoman hyviä ihmisiä, joiden on ollut helppo omaksua SOLin arvot. Hymyyn vastataan hymyllä.

SOLissa hymy on kaikki kaikessa. Upea toimitila SOL City Helsingin Sörnäisissä on dekoreerattu naivistisella taiteella. Vallitsevat värit ovat keltainen ja punainen. Aurinko paistaa sateisenakin kesänä.

– Minulla on ollut sellainen periaate, että kaikkien vieraiden on lähdettävä meiltä hymyillen. Tähän saakka on aina onnistuttu.

Liisa ja Reijo Joronen viettävät osan leppoisista eläkepäivistään Ranskassa. Yrityksen sukupolvenvaihdos on toteutettu ja perhe on tiiviimmin yhteydessä kesäaikaan. Juhapekka Joronen piipahtaa paikalla, kun teemme haastattelua ja Liisa vakuuttaa, ettei hän enää millään tavalla puutu SOLin asioihin.

– Enhän Juppe?

– No et, et.

Teksti: Kimmo Kallonen // Kuvat: Timo Porthan

LUE LISÄÄ AIHEESTA

1 2 3 4

half-moon
Oikeat kysymykset

Oikeat kysymykset

Toimitusjohtaja Juhapekka Joronen toteaa pääkirjoituksessaan, että SOL oli jo alkuaikoinaan erittäin poikkeava yritys ja edelläkävijä monissa asioissa. 

half-moon
Anu Eronen Sol

Solisevaa kovuutta

Jos et tee hyvää laatua, niin ei sitä pelkällä hymyllä pärjää. – Meidän piti kehittää mittareita niin laatua kuin asiakastyytyväisyyttä varten, jotta voitiin tehdä tulosta, Anu Eronen toteaa.

half-moon
Monimuotoisuus rikastuttaa

Monimuotoisuus rikastuttaa

– Maahanmuuttajat ovat meille voimavara. He tuovat iloa ja rikkautta työyhteisöön, SOLEMOn toimitusjohtaja Peppi Kaira sanoo.

half-moon
SOLin oppivuodet maailmalla

SOLin oppivuodet maailmalla

– Paljon se on ottanut, mutta paljon antanutkin, toteaa Juhapekka Joronen hymyillen ja lisää, että suunta otetaan sinne, missä perheyrityksen arvot toimivat.

half-moon
Aurinkoisuus valloitti meidät

Aurinkoisuus valloitti meidät

– Meillä oli punaiset kassit, joissa säilyttää tavaroitaan ja istumapaikan sai valita vapaasti. Sihteerejä ei palkattu ja taloushallinto vastasi suoraan toimitusjohtajalle. Täällä laukkasi vieraita tätä menoa ihmettelemässä, Anu Eronen kertoo.